Rakkautta ja rajoja

Tapaamme suomalaisen ystäväni kanssa kerran viikossa ja käymme lasten kanssa lounaalla. Meidän mielestämme lapsemme käyttäytyvät oikein hyvin, mutta sopivia lapsiystävällisiä ruokapaikkoja on usein vaikea löytää. Joko ravintolassa ei ole lainkaan syöttötuoleja tai sitten tarjoilija vain kokonaan ”unohtaa” palvella lapsellisia asiakkaitaan. Näin vaikka siis ranskalaiset lapset käyttäytyvät aina hyvin. Tai niin ainakin tuntuu olevan varsin muodikasta uskoa.

Ylen toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti vasta blogissaan suomalaisista lapsista, noista kurittomista kakaroista. Ukkola kertoi lomailleensa Roomassa, missä lapset istuivat kiltisti pöydässä ja söivät ruokansa mukisematta, välillä aikuisten keskusteluita kommentoiden.  Ensimmäisiin nujakoiviin lapsiin hän törmäsi vasta Suomen terminaalissa.  Vanhempien pitäisi asettaa rohkeammin rajoja, Ukkola kirjoittaa.

Ehkäpä se todella on niin, että täällä etelässä lapset käyttäytyvät suomalaisia paremmin, mene ja tiedä. Olen ollut viime aikoina liian vähän Suomessa ottaakseni todellisiin eroihin kantaa.

Pitää kuitenkin muistaa, että lomalaisen vaaleanpunaisten lasien läpi maailma tuppaa näyttämään todellisuutta ruusuisemmalta.

–  Lapsella on kamala uhmaikä. Hän heittää ruokansa aina lattialle ja huutaa pienimmästäkin asiasta, tuttu ranskalainen äiti puuskahti minulle tänä aamuna leikkipuistossa.

Toissapäivänä taas kaksivuotias tyttö raivosi puistonpenkillä istuvalle äidilleen.

–  Anna puhelin, anna pelata, tyttö raivosi.

–  Nyt ollaan leikkipuistossa, mene liukumäkeen, huokasi äiti.

–  Ei ei ei! tyttö huusi takaisin.

Eilen illalla italialaisen ystäväni tytär juoksi kahvilasta äitiään karkuun, ilman takkia.

–   Tule takaisin.

–   En tule.

–   Tulepa nyt.

–   EN TULE!!

Ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Kyllä ne lapset täälläkin nujakoivat, näkisittepä vain. Kaikista niistä oletetuista rajoista huolimatta. Luulen, että kaiken sen kärhämöinnin ja huutamisen vuoksi sitä ravintolapöytää on välillä niin kovin vaikea löytää. Niin kuin Suomessakin.

Seuraa blogia Bloglovinissa ja Facebookissa.

Löydät minut myös InstagramistaPinterestistä ja Twitteristä.

2 Comments

  1. Tarja   •  

    Kiitos Helena tästä ja muista kirjoituksistasi. Ehdin kolmen lapsen kanssa seuraamaan vain vähän blogeja, mutta palaan aina uudestaan omaasi. Kirjoitat ihanan rehellistä ja aitoa tekstiä!

  2. Héléna   •     Author

    Kiitos Tarja! Olen mielettömän iloinen, että tekstini koskettavat. Ihanaa, että ennätät tänne arjen keskellä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.