Kuin haavanlehti

Elämä on muuttunut sellaiseksi horjumiseksi. Aamulla kömmin ylös sängystä tukka pystyssä ja säntään suoraan kahvinkeittimelle.  Suihkuun en ehdi, enkä ikinä syödä rauhassa. Suklaasta on tullut välttämätön paha. Tämän blogin kirjoittaminenkin on yhtäkkiä peittynyt kummalliseen sumuverhoon.

Niin, syyn tälle toki tiesittekin jo. Meille on syntynyt toinen lapsi. Ihana pieni poikavauva, kilttikin, joka yhtäkkiä on syönyt kaiken tyhjän tilan ja yöunet. Esikoinen, prinsessamme on maailman suloisin, mutta välillä niin kiukkuinen. Mies on päivät töissä ja tulee kotiin suomalaisittain kotiin kovin kovin myöhään. Äidin on selviydyttävä kahden lapsen kotiäitiydestä Ranskassa, kaukana Suomen mummolasta ja muista turvaverkoista.

Ja minähän selviän.

Vaikka yhtään oikeaa ranskalaista ystävää en ole vielä löytänyt, enkä ehkä oikein etsinytkään. Niin vaikka kovasti oli alunperin tarkoitus. – Minä tutustun vain paikallisiin, parannan kielitaitoani ja opin kulttuurista, julistin vielä kesällä. Höpsis. Yllätyksekseni olenkin löytänyt ihania suomalaisia ystäviä, jotka ovat hekin äitejä, naimisissa ulkomaisten miesten kanssa ja jotka tuntuvat ymmärtävän tuntemukset puolikkaasta sanasta. Kun oikeasti väsyttää, on rauhoittavaa saada sanoa se suomeksi, vaikka kirosanalla höystettynä.

Enkä minä todellakaan valita. Uskon voimakkaasti eläväni elämäni onnellisinta aikaa. Minulla on ihana mies, mahtavat lapset, ulkona paistaa aurinko ja rannalle kävelee viidessä minuutissa. En voisi pyytää enempää.

Mutta ehkä on luonnollista, että juuri nyt ranskalaisiksi tuttaviksi riittävät lähileipurimme ja kaupan kassa (ja tietysti oma mies). Paikallisia ystäviä etsin sitten kun silmät taas pysyvät ponnistelematta auki ja verbisäännöt kirkkaassa ojossa.

 

5 Comments

  1. Johanna   •  

    Paljon tsemppiä sinne Ranskan aurinkoon!

  2. Ulla-Maija Suuniittu   •  

    Tsemppiä Hellu! Ei voi muuta sanoa. Olet sitkeää tyyppiä. Uskon sinun selviävän.

  3. Héléna   •     Author

    Kiitos kiitos tsempeistä! Vaikka niinhän se on, että näitä samoja tuntemuksia käyvät varmaan läpi kaikki pienten lasten vanhemmat, oli sitten ulkomailla tai ei. Välillä äiti on vähän väsynyt.

  4. Tinas   •  

    Hei supernainen – selvisit yhdestä akateemisesta vuodesta ja pienestä lapsesta sekä raskaudesta rapakon takana, huomattavasti kauempana turvaverkoista.
    Kaksi lasta tosin varmasti mullistaa elämän, mutta jossain vaiheessa tulee se päivä, kun lapset nukahtavat yhtäaikaa ja saat sen maagisen tunnin itsellesi.. <3

    Sitäpaitsi – sananen vain, ja tädit Suomesta jonottavat oven takana. Juteltiin viikkos itten miss E:n kanssa, että kevätreissu Antibesiin olisi juuri sitä, mitä lääkäri määräsi. 🙂

    Iso halaus ja jaksamisisa sinne – olet sydämessä! 🙂

  5. Héléna   •     Author

    Hei Tinas — kevätreissulle ehdottomasti!! Kuulostaa mahtavalta, olette aina tervetulleita. Halauksia sinnekin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.