Pari sanaa pussailusta

pussailu

-Moiskis moiskis. Ça va? Ça va.

Poskipussailu on kamalan jännittävää. Kumpi puoli olikaan ensin? Kuinka monta pusua pitikään antaa tällä kertaa? Pussataanko sekä tavatessa että erotessa? Apua.

Vastikaan moiskautin hollantilaista ystävätärtäni suoraan suulle. Kovasti yritimme kyllä toimia niin kuin pitää, mutta ohihan se humpsahti. Hollannissa aloitetaan pusuttelu toiselta puolelta kuin täällä, ystävätär selosti jälkeenpäin. Minä taas olin yrittänyt suukottaa toiselle poskelle. Ohhoh.

Melkein yhtä harmittavaa on pusuttaa päänsä pois kääntänyttä korvaan. Niin siis täällä suukkoja on vain kaksi, EI kolme tai neljä.  Muistan sen kyllä nyt. Belgiassa aikoinaan asuessani pusuja annettiin vain yksi.

Eikä pusuttelu ei rajoitu vain ystäviin ja tuttaviin, vaan esimerkiksi sukulaisvierailulla on muistettava niin hyvän yön kuin huomenenkin poskipusut. Perheen pienimpienkin odotetaan muistavan oikeat tavat. – Nyt anna mummille pusu. Kyllä. Kiltisti nyt pussaamaan, huomaan minäkin typerys jo jänkkääväni, vaikka toinen ei halua.

3 Comments

  1. Markku Lahikainen   •  

    Terkut kollegalle ! Lunta odotellaan täällä…

  2. Linda   •  

    Muistan lapsena, kuinka suomenruotsalaiset sukulaiseni tulivat aina pussaamaan poskelle ja se oli niin ahdistavaa. Mua aina oikein jännitti etukäteen, että miten se nyt menee ja mitä pitää tehdä. Tykkään nuoriin suomalaisiin hyvin juurtuneesta tavasta halata. Kosketan muutenkin mielelläni ihmisiä puhuessani.

  3. Pingback: Ei ole poskisuukon voittanutta | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.