Hän ampuu puluja ikkunasta ja muita yllätyksiä

kissa

Naapurin kissa katosi. Se oli ihana, pieni, harmaa kissa, joka tuli usein meidän pihaan lasten hellittäväksi. Joskus se jopa odottelin oven ulkopuolella miestäni, joka nappasi sen sitten pihatuolille kainaloon rapsuteltavaksi.

Kunnes yhtenä päivänä pientä harmaata kissaa ei enää näkynyt. Naapuri tuli portille ja pyysi tarkistamaan autotallin – ei kai mirri vain ole jäänyt sinne jumiin? Ei ollut ei. Eikä ollut jäänyt muidenkaan talleihin, vaikka naapuri vei postilaatikoihin lappusia ja nitoi puhelinpylväisiin ilmoituksia. Palkkio löytäjälle!

Nyt, kuukausien jälkeen naapuriin saatiin toinen kissa, minkä kunniaksi hän kutsuikin minut ja lapset kylään. Pienokaiset saivat näin tutustua tulokkaaseen.

– Tuonkin naapurin kissa katosi samoihin aikoihin kuin meidänkin, rouva kertoi sitten keittiössä. Syyttävä sormi osoitti kadulla asuvan miehen taloa. Miehestä kun liikkui kaikenlaisia huhuja, ehkä se oli ne tappanut.

– Ja ampuuhan se kuulemma pienestä ikkunastaan puluja! Naapurin seinässä on jälkiä!

Teet oli mennä väärään kurkkuun. Siis mitä minä kuulin?

Juuri kun olin ajatellut, ettei tässä maassa tai varsinkaan kaupungissa enää kauheasti mikään yllätä, ajaudun keskusteluihin, jotka pilaavat yöuneni.

Niin teki se alkuviikonkin keskustelu erään kolmevuotiaan tytön äidin kanssa. Pieni tyttö nimittäin oli ollut edellisviikon sairaana, mutta tervehtynyt ja mennyt takaisin kouluun. Mutta odotetun koulupäivän jälkeen kuume oli taas noussut 39 asteeseen.

– Ehkä se vaan on joku häiriö. Ajattelin panna hänet aamulla  taas kouluun – en jaksa enää olla tytön kanssa kotona! nainen huokaisi.

– No et varmasti pane, ärisin takaisin. Aargh. Anna mun kaikki kestää.

Niin, Ranskassa olen kyllä jo tottunut siihen, että vanhemmillakin saa olla oma elämänsä ja vapaudenkaipuusta saa puhua huoletta vaikka kovaan ääneen, mutta että tässä mittakaavassa… Rajansa kaikella. Huomasin tosin onnekseni, etten ollut pääosin ranskalaisessa keskusteluporukassa ainoa, joka ajatteli kuten minä.

Niin kuin en ollut ainoa jäykistelijä pulumiehenkään kohdalla. Naapuri oli ilmoittanut asiasta poliisille, mutta saanut vastaukseksi: “Soittakaa heti ensi kerran kun kuulette hänen ampuvan”.

P.S. Kuvan kissa / ikkuna ei liity tapaukseen

Voivatko nainen ja mies olla kavereita? Kolmen kahvin teoria

kahvi

Toistetaan tämän nyt vielä uudestaan. Voivatko nainen ja mies tosiaan olla “vain” ystäviä? Näinkin hassunkuriseen keskustelunaiheeseen päädyimme lauantai-illan apérolla italialaisten ystäviemme kesken.

–  No tietysti voi! huudahdin. Oletteko tosissanne?

Italialaiset ystävämme eivät olleet asian suhteen yhtä yksioikoisia. Ystäviksi voidaan tulla, jos jotain on jo kertaalleen ystävysten kesken tapahtunut, he väittivät. Tai sitten niin, että toinen ystävyksistä on kiinnostunut vain saman sukupuolen edustajista.

Höpölöpö, sanon minä, Pohjan akka.

Illan pimetessä kaksikko esitteli meille kehittelemänsä, hauskan “kolmen kahvin” teorian. Teorian mukaan mies ja nainen voivat käydä kahdestaan kaksi kertaa “platonisilla” kahveilla, mutta kolmannella kerralla tapahtuukin jo sitten varmasti jotain. Tai ainakin ystävyksistä toinen osapuoli toivoo, että jotain tapahtuisi. Jos ei tapahdu, ystävyyssuhdekin kuivuu kokoon.

Tästä oli kuulemma kokemusta. On ollut väärinymmärryksiä. Toiveita parisuhteesta kun toinen toivoikin ystävyyttä. Kaverin kaipuuta, kun toinen odottikin intiimimpää kanssakäymistä. Moni tarina nauratti meitä kovasti.

Hmmm. Varmaan semmoista on tapahtunut, kyllä. Mutta silti…. Mitä mieltä te olette?

ranskalaiset2

Näinä, itselleni hieman yllättävinä hetkinä tuppaan ottamaan alkuhämmennyksen jälkeen askeleen kauemmas ja kuuntelemaan muita.  Tarkkailen muiden tapoja katsoa maailmaa, niitä ajatuksia, jotka ehkä opitaan kotona tai koulussa välitunnilla. Ne ovat toisenlaiset kuin omani, muttei välttämättä huonompia.

Kaikkialla miehet ja naiset tosiaan eivät voi olla ystäviä. Ainakaan samalla tavalla kuin meillä.

Sitä paitsi pitää muistaa, että muutenkin parisuhdeasiat saavat eri puolilla maailmaa ne omat, omalaatuiset muotonsa. Ne eivät koskaan tunnu kääntyvän ihan sanatarkasti.

 

Lääkäri ohjeisti: Kävele hitaammin

hitaammin

Olen taas yskässä. Tämä jokavuotinen köhä tuntuu alkavan vuodenvaihteessa, kosteiden ja viileiden säiden myötä. Viime vuonna yskin viikkoja, joten tänä vuonna päätin suunnata lääkäriin jo  alkumetreillä.

Varasin siis ajan suosikkilääkärilleni, jota joku suomalaiseen terveydenhuoltoon tottunut voisi pitää jonkinasteisena voodoo-lääkärinä. Kyllä, ja epäilijöille tiedoksi, että mies tosiaan on lääkäri- ja homeopaattikoulutuksen saanut, ihan oikea ranskalaislääkäri, eikä mikään takahuoneen hämäräveikko. Metodit vain ovat hieman poikkeavat.

Alkuhämmennyksen jälkeen on nimittäin pitänyt myöntää, ettei paremmasta väliä. Tämä mies ei hoidakaan pelkkää oiretta vaan koko ihmistä, ja se toimii!

laituri

Eilenkin tapaamisemme alkoi, kuten aina, keskustelulla. Kyllä, yskittää. Saattaa kuumettakin olla. Kyllä, olen ottanut särkylääkettä. Kyllä, olen käyttänyt astmapiippua. Väsyttää kauheasti kyllä. Oui, madame, se kyllä näkyy.

Pitkällisten käsinkirjoitettujen muistiinpanojen jälkeen lääkäri komensi seuraavaksi minut makuulle, niin kuin tapana tässä toimistossa on.  Hän aloitti itämaanmatkoiltanikin tutun hieronnan, jota hän kutsuu tutkimukseksi. Ensin paineltiin vatsaa (jumissa), sitten hartiat (rentoudu!), kohta kyljet (voi voi). Ja sitten juuri, kun potilas oli vaipumassa suloiseen nirvanaan, lääkäri kaivoi esille gongin (metallisen lyömäsoittimen), jota kalauttaa vatsan kupeessa niin, että sisuskalut väreilevät.

KLAAAANNGGGGGG!

Ja hoplaa, valmista tuli! Et voilà! Potilaan olo on virkeä ja puhdistunut.

Tilanne vaatii länsimaista lääkettä, luonnontuotteita ja homeopatiaa, ymmärsin, kun istuuduimme takaisin pöydän ääreen. Lääkäri kirjasi koukerokäsialallaan reseptille rohtoja, joista alkupään nimet olivat tuttuja, loppupää pelkkää siansaksaa. Lueskelin listaa nyökytellen. Oui oui,  näin toimin. Oui, nämä pyydän apteekista.

lapset kivia keraamassa
– Teidän ei tarvitse olla jatkuvassa valmiustilassa, madame.  Olette liian “speed” (nopea). Ottakaa tehtäväksenne kävellä hitaasti. Pitäkää rauhallisia hengitystaukoja joka päivä. Se on teille vaikeaa, mutta tekee hyvää. Teillä on itsellänne kaikki eväät voida paremmin, lääkäri muistutti vielä ennen lähtöä.

Tuon viimeisen olen tainnut kuulla joskus aiemminkin. Kävelin kotiin rauhallisesti ja mietiskellen. Ja jotenkin voin kotiportilla jo ihan kauhean paljon paremmin.

P.S. Kuvat joululomaltamme, hetkestä, jolloin aika oli pysähtynyt.