Pyykätään ja kokataan korkkareissa

viretta2

Tällä viikolla vietetään parisuhdeviikkoa! Onpa hienoa. Ei muuta kuin sukelletaan lempiaiheeseeni taas siis.

Matkasin nimittäin eilen päiväksi Marseilleen vähän hakemaan ideoita (mikä piti myös sisällään tukun vahinko-ostoksia) sekä tapaamaan paria tuttua ihmistä kirjaani varten. Toinen heistä oli yksi upea, aina täydellisen chic ranskalaisnainen, joka käyttää korkokantakenkiä kotioloissakin. Siis aamusta iltaan, joka päivä.

Kyllä. Korkkareita. Jopa laittaessaan ruokaa. Varmaan pyykätessäänkin.

Tämä ei toki ole eka kerta kun kuulen vastaavasta. Monissa ranskalaisissa perheissä arvostetaan näitä esteettisiä arvoja myös perhepiirissä. Verkkareita ei siis vaihdeta ylle heti kun päästään kotiin (toisin kuin allekirjoittanut), vaan itseen panostetaan ihan siinä tutuimmassakin seurassa.

rantakukka

Korkokantakengissä ja arkisessa koti-illassa on silti mielestäni jotain niin hämmentävän eksoottista, että halusin istahtaa henkilön kanssa rauhassa alas ja jutustella näistä esteettisistä näkökulmista himpun verran lisää.  (Aiheesta lisää sitten kirjassa).

Joku – tai ennemminkin ehkä suomalaisten kohdalla MONI – kun saattaisi arvella, ettei kukaan ryhtyisi semmoiseen ihan vapaaehtoisesti. Ettei vain ranskalainen macho-mies pakottaisi vaimoaan arkena korkkareihin?

Ei. Aivan vapaaehtoista tämä on kuulkaa. Plussaa on tietysti se, että mieskin viihtyy tyylikkään vaimonsa seurassa (jos sitä vaatteista ja kengistä koitunutta luottokorttilaskua ei lasketa mukaan) ja panostaa näin myös omaan ulkonäköönsä.

Haastattelemalleni uranaiselle laittautuminen ja kaunistautuminen on suuri elämänilo. Verkkareita hän ei käytä (eikä edes urheillessa, koska hän ei urheile koskaan), eikä  esiinny meikittä kuin korkeintaan aamiaispöydässä. Pukeutuminen on leikittelyä, tunnelman luomista arkipäiviin.

– Minulle pikkukauppojen kiertely on omaa aikaa. Jollekin se on ruuanlaitto tai liikunta, minulle se on tämä, hän kertoi vilpittömästi.

Niin kuin sanottua, laittautuminen, tai “itsestä huolehtiminen” (prendre soin de soi-même) pitää myös parisuhteessa tiettyä virettä yllä. Kun on ulkoisesti hyvässä kunnossa, viestii myös puolisolle, ettei toista kannata ottaa itsestäänselvyytenä, haastateltavani selvitti. On tehtävä hommia, jotta toinen viihtyisi.

ruusu

Mieleen pulpahti pariskunta Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir, jotka eivät koskaan edes sinutelleet toisiaan. Pieni etäisyys piti jännitettä yllä.

– Pukeutumisessa ei kuitenkaan pidä mennä liian pitkälle. On aina tärkeää muistaa “juste milieu”, keskitie, haastateltavani muistutti vilauttaen samalla ranskalaisen naisen tyyliavainta.

Pelkkä ulkonäkö ei vireen ylläpitoon tietenkään riitä, vaan tarvitaan myös yhteistä aikaa ja sopivasti riippumattomuutta. Mutta myös tässä kaikessa olisi hyvä muistaa se juste milieu. Mieluummin harmaan sävyjä kuin pelkkää mustaa tai valkoista.

Lounaan jälkeen olin uudella tavalla virkistynyt ja ryhdistäytynyt. Kotikorkkareihin en kyllä edes virettä ylläpitääkseni jaksaisi taipua. Mutta ehkä esikoisen syntymän yhteydessä ostettu, kauhtunut lökökylpytakki voisi viimein vaihtua astetta tyylikkäämpään versioon.

Vaikkapa vain miehen takia.

 

C’est plus facile de parler français quand on est un peu pompette

version fra

Ça y est ; ce dont je me doutais depuis longtemps a enfin été prouvé. Après un verre ou deux, on parle un français plus fluide que lorsqu’on est totalement sobre.

Hehe, ben, oui. Bien sûr, cela n’est pas valable uniquement pour le français, mais pour toutes les langues étrangères. Sans rire, selon une étude récemment parue on parle mieux les langues étrangères lorsque l’on a bu un peu d’alcool. Dans celle-ci, que vous pouvez lire ici, on a testé les effets de l’alcool sur 50 allemands qui parlent le néerlandais. On ne leur en a fait boire que de petites quantités mais le résultat a été sans appel : d’après les hollandais, les allemands qui avaient bu de l’alcool parlaient mieux le néerlandais que ceux qui avaient bu de l’eau.

La capacité à parler une langue est une chose étrange dans le sens où elle varie : certains jours les phrases s’enchaînent comme des pas de danse alors que d’autres jours on s’emmêle les pinceaux. Comme par exemple aujourd’hui à la pharmacie, où je suis entrée en étant un peu dans mes pensées. Á la place d’adresser un franc « bonjour » à la pharmacienne après être arrivée à la caisse, je lui ai dit de manière tout à fait audible « merci ».

La pharmacienne m’a regardée avec un air un peu confus, mais n’a pas rit. Contrairement à moi.

Il y a aussi des jours où le choix des articles et l’ordre des mots surgissent un peu au hasard. Et puis il y a également ces jours où je m’adresse dans un finnois courant aux personnes que je rencontre. J’explique cela par le fait que mon quotidien est partagé en deux. Je parle alternativement finnois à une partie de ma famille et français à l’autre. Et de temps en temps, contre mon gré, les méts se molangent.

Ma fille rigole des bêtises de sa maman et corrige mes erreurs du mieux qu’elle peut. Et quand hier je lui ai demandé de me parler dans un finnois plus correct – ses phrases ont, sans en avoir l’air, commencées à se remplir de mots français – elle m’a répondu :

«  Toi aussi tu pourrais parler mieux français ! ».

Euh oui, c’est vrai… En fait, je parle un très bon français, mais il n’est pas comparable à celui que parlent les locaux, et il ne le sera jamais. Si je n’utilisais pas le finnois pour mes activités de free-lance et que je me rendais chaque jour sur un lieu de travail où l’on parle français, cela m’aiderait sûrement. Et ces journées bizarres durant lesquelles je parle un mauvais français seraient bien plus rares que maintenant.

Mais en l’absence d’un tel lieu, et comme cela a été prouvé, un petit verre de vin pourrait, semble-t-il suffire à me sauver. (Je l’avais déjà remarqué dans plusieurs soirées). Vu que pour l’instant il n’y pas de meilleure solution, cela fera donc l’affaire.

Par contre, cette étude ne fournit pas d’explication au piètre niveau en langue des habitants du pays du vin. D’où cela peut-il venir ? Du fait qu’ils en aient déjà trop bu ?

Traduction du texte original: Julie Dussoliet

lundi en francais

Ihanan stressittömät lastenjuhlat

juhlaherkut

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Nordic Party Boxin kanssa

Lokakuussa meidän perheen elämä on oikeasti yhtä juhlaa: silloin vietetään molempien lasten synttärijuhlia! Minä rakastan juhlia, sillä mikäpä oikeasti sen parempaa kuin iloisella tuulella olevat ihmiset. Ei sitten mikään.

Korostan kuitenkin, että tykkään nimenomaan juhlimisesta, mutten niinkään juhlien valmistelemisesta. Oikeastaan kaiken, minkä voi näissä asioissa ulkoistaa, ulkoistan mieluusti.

Tyttären synttärijuhlat järjestettiinkin jo kodin ulkopuolella, synttäreihin erikoistuneessa lastenpuodissa, mikä meni hienosti. Pojan, 4-vuotiaan kuopuksen juhlat päätettiin kuitenkin järjestää vielä ihan kotona.

nordic party plan

Muttei stressiä siitäkään! Päätin saman tien ottaa yhteyttä Englannissa asuvaan Jeninaan, toiseen ulkosuomalaiseen äitiin, jonka muistin mainostaneen netissä erityisiä lasten synttärijuhlapaketteja. Nettisivuilta selvisi, että Jeninan Nordic Party Box pitää sisällään synttäreillä tarvittavat koristeet, astiat, ohjelman ja vielä kavereille annettavat läksiäispussukatkin. Minä en tässä kaupassa nähnyt kuin mahdollisuuksia.

Ja niinhän siinä kävi, että kun kaunis, valkoinen paketti tupsahti postista, olimme lasten kanssa häkeltyä innosta. Paketin sisuksethan olivat kuin pieni huvipuisto. Lisävirettä tunnelmaan toi juuri tuo yllätyksellisyys: on hirmu hauskaa, ettei kaikkea, edes omien juhliensa kulkua, tiedäkään ennakkoon.

poika koristelee

Poikani, nykyään toiselta nimeltään Ninjago, oli valinnut Jeninan yrityksen tarjonnasta Dinosaurus-teemapaketin. Tarkasti, paketin mukana tulleiden ohjeiden mukaan ryhdyimme sitten hommiin. Koristenauhat kiinni teipillä (oikeasti koristenauhat olisi pitänyt ohjeiden mukaan teipata seinään, mutta sovelsimme ohjeita verhoihin), sitten pallot puhallettiin paikoilleen, pyöriteltiin servetit kippoihin… ja jopas! Kyllä tuli komea – varsinkin komboon vielä lisättiin naapurin tekemä huikea Ninjago-kakku.

synttaripoyta

Ihan itse tein popcornit mikrossa.

Eteläranskalaiset vieraat eivät olleet uskoa silmiään ja minä röyhistelin. Voiko tosiaan tämmöistäkin järjestää? Kyllä vaan, näin meillä pohjolassa katsokaas. Välimerellisiin aikatauluihin tottuneet vieraat hihittelivät hieman hyväntahtoisesti Party Boxin tarjoamalle synttäriohjelmalle, johon oli kirjattu kymmenen minuutin tarkkuudella juhlien kulku.  Suomalaiset!

synttaribingo

Mutta viis siitä! Uskallan nimittäin väittää, että juuri tuo tarkan ohjelmansa takia juhlat kuitenkin olivat niinkin erinomaisesti onnistuneet. Parituntisen juhlan lapset raaputtivat aikana naamioita, pelasivat bingoa, kokosivat aarrekarttaa… ja tietysti riehuivat, mutteivät yhtään liikaa. Meillä kaikilla oli oikeasti hirmu mukavaa.

Jopa niin mukavaa, että yksi äiti nappasi Nordic Party Boxin nettiosoitteen ylös. Hänen lapsensa synttärit kun koittavat parin viikon päästä.

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Nordic Party Boxin kanssa