Mitä tehdä Rivieralla lasten kanssa? Osa 2: Nizza

Nizza satama

Nizza on Rivieran ehdoton helmi. Vaikka olen vieraillut kaupungissa kymmeniä kertoja, vanhankaupungin julkisivujen ihmeellisen punaiset ja oranssit sävyt jaksavat vetää suun virneeseen. Niin kuin tuo käsittämättömän mittainen rantabulevardikin, jonka komea arkkitehtuuri kimaltaa turkoosin Välimeren valossa niin että häikäisee. Ah, Nizza, siellä vierailu on joka kerta kuin ulkomaille menisi.

Jos tarkkoja ollaan, niin ranskalaisessa mittapuussa Nizza onkin varsin eksoottinen: kaupunki nimittäin liitettiin vasta vuonna 1860 Ranskaan. Ennen sitä se oli Nizzan kreivikunnan pääkaupunki ja kuului vuosisatoja Savoijin herttuakuntaan ja sittemmin Sardinian kuningaskuntaan. Jopa Italian kansallissankari, Giuseppe Garibaldi on kotoisin Nizzasta. Nizzan omaan murteeseen voi törmätä yhä mm. tiekylteissä.

Nizza tarjoaa valtavasti tekemistä ja nähtävää aikuiselle väelle, muttei lapsiakaan ole unohdettu.

nizza1

1.La Promenade Paillon

Ehdoton suosikkimme on La Coulée Verte, viralliselta nimeltään La Promenade Paillon. Nizzan eteläistä osaa halkova vihreä puisto kuljettaa vierailijan meren ääreltä pitkälle vanhan kaupungin kupeeseen. Lasten kannalta parasta puistossa on lähes jalkapallokentän kokoinen suihkulähde, veden peili, eli Miroir d’Eau, jonka yli sata vesisuihkua muodostaa ilmaan huikeita kuvioita. Suihkulähteessä saa juosta vapaasti, mikä on tietysti ihanaa. Kuumana päivänä kannattaakin varata uikkari tai vaihtovaatteet mukaan! Puistossa on myös hienoja kiipeilytelineitä lapsille.

Nizza rannat

2. La Promenade des Anglais ja uimaranta

Mitäpä olisi Nizza ilman sen upeaa rantabulevardia ja pitkää rantaa – ei mitään. Tällaisia maisemia saa todella hakea. Nizzassa yllätyksenä tosin saattaa tulla se, ettei rannalla olekaan hiekkaa, vaan pieniä pyöreitä kiviä. Niihin kuitenkin tottuu nopeasti. Jos rannalla löhöily ei kuitenkaan sovi teidän perheellenne, aina voi nauttia lounaan tai lasillisen yhdessä kivoista ravintoloista – tai käyskennellä promenadea pitkin ihanassa ilta-auringossa.

Toisaalta – jos hiekkarantaa kaipaat, oikein mukavia löytyy esimerkiksi läheisen St Jean Cap Ferratin puolelta – kaverini on kehunut lapsiystävällisyydestään mm. Plage Cros dei Pin -rantaa, jossa on jopa meduusaverkot. Itselläni kyseinen ranta vielä testaamatta.

Nizza linnapuisto

3. Colline du Château eli linnavuori

Aivan vanhan kaupungin kupeessa sijaitseva linnavuori on ihastuttava hengähdyspaikka. Huipulla on suuret viheralueet ja kunnolliset leikkipuistot (täällä leikkipuistot kun ovat välillä vähän mitä sattuu). Monet nizzalaiset perheet tulevatkin tänne viettämään aikaa mm. piknik-korin kera.

Kävelymatka vuorelle on itsessään nähtävyys: paitsi, että näkymät alas kaupunkiin ovat huikeat, matkalla on myös kaunis vesiputous. Jos kävely ylämäkeen ei kuitenkaan houkuta perheen pienimpiä, voit napata La Promenade Paillonin rannan päästä turistijunan (lisätietoa täällä). Kesäisin niitä kulkee yhtenään. Rannalta ylös vuorelle tulee myös hissi.

(Jos kaipaat tätäkin tilavampaa puistoa, kannattaa suunnaksi ottaa kaupungin laidalla sijaitseva komea Parc Estienne Orves -luonnonpuisto, jonne pääsee busseilla 64 ja 75.)

nizza21

4. Turistikierros pyörätaksin kyydissä

Tähän törmäsimme sattumalta – emmekä voi kokeilun jälkeen kuin suositella lämpimästi. Lasten kanssa pitkälliset turistikierrokset voivat nimittäin tuntua toooosi piiitkiltä. Isojen kanssa voi toki aina vuokrata siniset kaupunkipyörät, eli Velo Bleut, jotka ovat aivan mahtavia kulkuvälineitä. Pienempien kanssa taas kannattaa hypätä esimerkiksi Place Massenalta tällaisen kolmipyöräisen “riksan” kyytiin. Meidät pyörätaksi kuljetti rantabulevardia pitkin satamaan, mistä taas keskustaan ja lopulta vanhaan kaupunkiin. Matkalla saimme kuulla tarinoita ohittamistamme maisemista. Kaikki tykkäsivät!

nizza8

5. Herkkuja ja kulttuuria

Nizzassa on aivan valtavasti museoita, joita voisi suositella lapsiperheille. Tältä sivustolta löydät listauksen kaupungin lapsiystävällisimmistä museoista. Jokaisen viereen merkitty, minkä ikäisille mikäkin museo sopii (3 mois – 3 kuukautta / 4 ans – 4 vuotta). Yksi omista henkilökohtaisista suosikeistani on Matissen museo.

Jos museot tuntuvat lomapäiville liian raskaalta huvilta, suosittelen suuntaamaan Nizzan vanhankaupungin kapoisille herkkukujille. Siellä voi maistella aitoja, paikallisia makuja aina kikhernepohjaisesta Socca-pizzasta Pissaladière-sipulipiirakkaan. Paikan päällä tehtyä gelatomaista jäätelöäkin löytyy useammasta kioskista.

Sitruunoita suuhun, sitruunoita silmille

sitruunat

Ohhoh. Aamulla tekisi mieli jäädä sänkyyn. Päässä surisee ja nenä rätisee. Jokainen ponnistus tuntuu ylivoimaiselta.

Olen ollut joulun jälkeen ennätyksellisen paljon sairaana. Viikko siellä, toinen täällä, kolmas tuolla… Terveet päivät olen voinut laskea sormin. Sairastuvassa olenkin kuluttanut myös ennätyksellisen määrän sitrushedelmiä eri muodoissa. Paikallisten kehuma terveysjuoma, kuuma sitruuna hunajalla (johon minä vielä lisään inkivääriä) on kuulkaa tullut hyvin tutuksi.

sitruuna2

Onnekseni sentään sitruunat ovat täällä valtavan hyviä, suomalaisista kaupoista saataviin karvaisiin serkkuihinsa verrattuna vain hennon happamia. Asumme nimittäin sitruunoistaan kuuluisan ranskalaiskaupungin, Mentonin kupeessa. Rantakaupunki Mentonin sitruuna on oma lajikkeensa: se on paitsi kirkkaankeltainen, sen paksussa kuoressa kerrotaan olevan runsaasti eteeristä öljyä. Lisäksi se tuoksuu ihanan raikkaalta.

Kerran vuodessa Mentonissa järjestetään karnevaalijuhlat herkkusitruunan kunniaksi. Lauantaina, yhden sitruunakupposen jälkeen, otimmekin suunnan kohti Italiaa. Menton sijaitsee nimittäin aivan rajan kupeessa, Monacon ja Ventimiglian välissä.

sitruunajuhla4

Näiden ihanien karnevaalien aikaan kaupungissa järjestetään lukuisia kulkueita ja valoesityksiä. Lasten kanssa päätimme kuitenkin nauttia ajan kanssa keskelle kaupunkia, Mentonin Jardins de Biovès -puistoon pystytetyistä sitrushedelmäpatsaista. Tänä vuonna karnevaaliteemana on Broadway – kaikki jättiläismäiset asetelmat liittyivät siis tuttuihin musikaaleihin. Uskomattoman upeita tekemisiä, joka heitti meidän Välimereltä hetkeksi Atlantin toiselle puolelle.

sitruunaleijona

Kävelymme päätteeksi nautimme puiston kahvilassa kupilliset – mitäpä muuta kuin appelsiini – ja sitruunamehua. Tajusin voivani paremmin kuin viikkokausiin. Ehkä sitruunan tervehdyttävä salaisuus piileekin tässä: hedelmää pitää nauttia sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Malttaisiko levoton hidastaa?

mimosa juoksu

Onhan se joskus käynyt mielessä. Siis, että miltä se oikein mahtaisi tuntua se hidastaminen – downshiftaus. Kuinka joku oikeasti uskaltaa hypätä rehdisti sivuun?

Olenhan minäkin toki hypännyt omasta pyörästäni jo kertaalleen. Suuren elämänmuutoksen tein nimittäin silloin kun lähdin Suomesta maailmalle. Hyvä, kuukausipalkkainen työ jäi, opiskelin Amerikassa lisää, sain lapsia ja ryhdyin tekemään toimittajan hommia yrittäjänä Ranskassa. Sitten tulivat blogi, kirja ja vaikka mitkä muut jutut.

Entisiä työkavereita on ikävä aina välillä, mutta muutos teki silti valtavasti hyvää. Vaikka palkkaa on vähemmän, teen töitä paljon laajemmalla skaalalla kuin koskaan ennen. Voin hakea lapset koulusta ja viettää suurimman osan viikonlopuista heidän kanssaan. Voin mennä rannalle aamulla ja jatkaa töitä iltamyöhällä.

jooga

Olen näinä vuosina oppinut työstä ja elämisestä ihan hurjasti, kokeillut uusia duunijuttuja rohkeammin ja  tajunnut omasta itsestänikin huisisti enemmän.

Muutos ei ole kohdallani koskaan ollut huono juttu.

Vaikka kaikki on nyt hyvin, unelmia pitää olla. Haaveena minulla on vieläkin se majatalo, mistä olen täälläkin joskus puhunut. Se olisi sellainen suloinen chambre d’hôtes – bed and breakfast jossain ranskalaisella maaseudulla, vähän niin kuin tämä ihanuus, jossa olemme viettäneet useita öitä.

Ehkäpä se on mukavuudenhaluakin, mutta viime aikoina olen vähän alkanut arastella ajatusta. Tulisiko majatalohommasta oikeasti mitään? Olen ehkä sellaiseen yksinkertaisesti liian levoton. Trop speed, kuten joogatunnillanikin minusta sanottiin.

Tässä sen nyt myönnän: kaikkein eniten moisessa projektissa minua pelottaisi juuri hidastaminen, karkaaminen kaupungin vilinän keskeltä jonnekin hiljaisuuteen. Malttaisinko minä sitten kuitenkaan pysähtyä? Jaksaisinko kuunnella omia ajatuksiani, riittäisikö kärsivällisyys odottaa kauppa-autoa tulevaksi? Kestäisinkö epävarmoja hetkiä, jolloin asiakkaita ei olisikaan riittävästi?

16730246_234808510314423_7582603531300487435_n

Uusimmassa podcast-jaksossamme haastattelimme Bosnian vuorilla majataloa pyörittävää Nepua. Hän joutui elämänmuutoksen myötä uuden eteen: jätti entisen työnsä ja päätyi perheensä kera anoppinsa entiseen majataloon. Alku oli kamalan vaikeaa, mutta vähitellen, päivä kerrallaan elämä alkoi asettua uomiinsa. Nyt, keskelle meikäläiselle hyvinkin eksoottista ympäristöä Nepu on ennättänyt kasvattaa pikkuruiset juuret. Jokainen päivä vuorilla on erilainen: välillä kaikki sujuu, välillä taas päivän suunnitelmat sotkevat esimerkiksi naapurin vuohen synnytyksen alkaminen.

Minulle tämä rikas keskustelu jäi pyörimään pitkäksi aikaa mieleen. Ihailen Nepun kärsivällistä otetta elämään, kykyä hengittää vastoinkäymisten edessä. Voisinkohan minäkin joskus kyetä moiseen?