Joulupukkisatu on tärkeä suomen kielen kannalta

joulupukki

– Äiti, miksi me kirjoitimme joulupukille suomeksi jos Papa Noël kerta puhuu ranskaa?

Olimme menossa miehen työpaikan järjestämään lasten joulujuhlaan. Tiesimme entuudestaan, että siellä kohtaisimme myös pukin.

– Noh, koska se ranskalainen lähettää sen sille oikealle pukille Suomeen…

Kröhöm kröhöm. Vielä meni täydestä.

Tässä sen nyt siis myönnän. Minä ylläpidän täysillä tarua joulupukista. Paitsi, että rakastan joulua, joulupukki myös kuuluu niihin maagisiin Suomi-juttuihin, jotka tekevät äidin kielen opettelemisesta ja kulttuurista jännittävää. Se on siinä samassa porukassa muumien, saunanlauteiden, nuotiomakkaroiden ja yöttömien öiden kanssa. Ne kaikki motivoivat oppimaan pohjoista kieltä. (Lue lisää suomen kielen ylläpitämisestä täältä.)

Itse en sitä paitsi ole koskaan ymmärtänyt, mikä joulupukkilöpinässä on mukamas niin pahasta.

joulukuusi

Huokasin SILTI helpotuksesta luettuani lastenpsykiatrista, joka antoi meille pupunkertojille synninpäästön. “Joulupukki on kokonaisuudessaan lapsen kehitystä tukeva perinne silloin, kun se on lapsen ja aikuisen yhteinen, iloinen asia”, professori Tuula Tamminen kertoo artikkelissa, jonka voit kokonaisuudessaan lukea Ylen sivuilta .

Joulupukkijutut eivät mietitytä ainoastaan suomalaisia vanhempia, vaan kyllä näitä taruja pähkäilevät myös ulkomaalaiset. Eilen vietimme iltapäivää naapurissa, missä ranskalaismammat miettivät, kuinka kauan joulupukkilöpinät vielä menevät täydestä.

– Viimeksi eilen tyttö kysyi, että miksi yksi rouva lähti kaupasta on niin monen joulupaketin kanssa. Minä selitin, että ehkä jollain on synttärit, naapuri kertoi.

Minä tunnen Ranskassa perheitä, joissa pukki tulee aattona kylään ja toisaalta myös heitä, joiden luona pukki vierailee lasten käytyä joulumessun jälkeen nukkumaan. Oli tarinan kulku millainen tahansa, samalla lailla vanhemmat supisevat ja hiiviskelevät ja rapistelevat lapsilta salaa. Se on ihanaa!

Itse en edes ole enää varma, uskooko viisivuotiaani oikeasti joulupukkiin, vai onko kyse haluamisesta. Taannoin nimittäin juttelin tyttäreni kanssa muumeista. Hän kysyi minulta, onko Muumimaailman hahmojen sisällä oikeasti ihmisiä.

– No, mitä sinä luulet? kysyin.

– Minä luulen, että siellä on ihmisiä.

– Mutta tiedätkö mitä, vaikka siellä olisi ihmisiä, aina voi kuvitella ettei niin olisi. Jos haluat, voit ajatella, että muumit olisivat ihan oikeita. Elämä on paljon hauskempaa kun kuvittelee juttuja.

– Joo, minä haluan kuvitella, että ne on oikeita.

Hyvä syy asua Etelä-Ranskassa

dolceacqua6

Yksi parhaista puolista Etelä-Ranskassa on se, että Italia on niinkin lähellä. Heh. Se tuntuu minusta edelleenkin kummalliselta. Kun pikkutyttönä matkustimme äidin kanssa Mikkelistä Riminille, se matka tuntui melkein pitkältä kuin kouluvuosi. Nyt me käymme ulkomailla lounaalla. Ajatella.

docheacqua4

Viime viikonloppuna päätimme sitten hurauttaa ystäviemme suosittelemaan kylään visiitille. Kylä nimeltä Dolceacqua sijaitsee aivan rajan kupeessa, suuren Ventimiglian kaupungin pohjoispuolella. Meiltä Antibesista automatkaan piti varata oli noin tunti ja vartti. Nizzasta aikaa matkaan kuluu siis vielä vähemmän.

dolceacqua1

Pikkuruisessa Dolceacquassa asuu noin 2000 ihmistä. Kylä on tunnettu  linnastaan, jonka uskotaan olevan peräisin 1000-luvulta. Mäen rinteestä kohoavaa hämmästyttävää linnaa vierustaa vanha, muurilla ympäröity kylä, jonka kujat ovat  maagisia kaltevine seinineen ja mukulakivineen. Ne kuiskailevat historian menneitä tarinoita ohikulkijoille ja tarjoavat lapsille mielettömiä (liiankin hyviä) piilopaikkoja.

dolceacqua2

Itse linna on vuosisatojen tiimellyksessä raunioitunut jouduttuaan useiden hyökkäyksien ja suuren maanjäristyksen kohteeksi. Suosittelen silti vierailemaan: ylhäältä mäeltä on nimittäin henkeäsalpaavan upeat näkymät kauas merelle saakka. Linnassa on myös hyvin asiantunteva opas, joka kertoo kohteesta ainakin italiaksi ja ranskaksi. Lapsetkin tykkäsivät valtavasti.

dolceacqua5

Dolceacquan läpi virtaa joki, jonka kovaääninen kuohunta antaa vierailulle persoonallisen äänimaisemansa. Vanhasta keskustasta uudelle puolelle joen ylittää komea kaarisilta, Ponte Vecchio, joka on innoittanut ranskalaisiakin taidemaalareita, kuten kuulua Claude Monet’a.

dolceacqua3

Talvisaikaan monet vanhan keskustan lounaspaikoista näyttivät olevan kiinni. Sen sijaan löysimme lukuisia ihania kuppiloita uudelta puolelta. Itse voin suositella kauniisti sistustettua Ristorante Casa e Bottegaa lämpimästi. Me söimme jänistä, pastaa ja raviolia – lautaset tyhjäksi.

dolceacqua8

www.dolceacqua.it

Kuinka selviytyä terrori-iskusta ja peloista?

15224796_10153862240997610_2110288168_o

– Äiti, kuollaanko me?

– Henna, ei me kuolla.

Uusin podcast-jaksomme on pyörinyt päässäni jo päiviä. Aihe on rankka, puhumme nimittäin Nizzassa asuvan Hennan kanssa terrorismin aiheuttamasta pelosta. Hän joutui kuoleman kanssa silmätysten viime heinäkuun neljäntenätoista, aivan oman kodin kulmilla.

15215757_10153862217262610_940957756_o

Uutisissa terrori-iskujen yhteydessä puhutaan usein kasvottomista uhreista, “numeroista”, jotka ovat menehtyneet tai loukkaantuneet fyysisesti iskussa. Harvemmin uutisvälineet jäävät seuraamaan yksittäisten ihmisten selviytymistä, kertovat tarinoita henkilöistä, jotka sattumoisin olivat paikalla, mutta selvisivät naarmuitta. Heistä,  jotka joutuvat kamppailemaan näkemänsä kanssa yksin.

Meidän perheellemme tuo heinäkuinen ilta oli taianomainen: vietimme sitä ystävien kanssa tutulla uimarannalla, söimme eväitä ja katsoimme ensi Cannesin, sitten Juan les Pinsin kansallispäivän ilotulitukset. Muistan, kuinka harmittelimme ilotulitusten myöhästymistä kymmenellä minuutilla. Se tuntuu nyt tökeröltä.

Nizzan järkyttävä tilanne paljastui vasta kun palasimme autolle. Tekstiviestit kilahtelivat puhelimeen: “Olettehan kunnossa?”

15225336_10153862241022610_91057933_o

Kansallispäivän terrori-isku on jättänyt jälkeensä valtavan määrän traumatisoituneita ihmisiä – lapsia ja aikuisia. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat rantapromenadella silloin kun rekka yllättäen ajoi jalkakäytävää pitkin juhlijoiden ylitse. Monet heistä selvisivät fyysisesti, kuten Hennakin, mutta terrori-iskun aiheuttamasta pelosta jäi syvä arpi, joka ei tunnu millään umpeutuvan. Mikään ei ole enää niin kuin ennen.

Käykääpä kuuntelemassa Hennan haastattelu. Sanon, että sen jälkeen jokainen rauhallinen, turvallinen päivä tuntuu lahjalta.